Pieniä tarinoita, joissa vanha mies Tauno, jupisee maalaisympäristössä elämänsä ilmiöistä eri vuoden aikoina. Tarinoita täydentäviä haikuja ja runoja kalajokilaakson murteella. Kirjan kuvituksena Mauri Laakkosen maalaaman Tuoli-sarjan 2022-23 kuvia.
Runovalintoja vuoden 2022 tuotannosta, johon on otettu mukaan myös osa tammikuun 2023 tuotannosta. Laakkosen runous on pohdiskelevaa ja havainnoivaa. Aihepiirit arkisesta elämästä luontoaiheisiin, nyt mukana myös vaikutteita Ukrainan suuntautuvasta sodasta.Tämä teos on samalla kunnianosoitus edesmenneelle haikurunojen taiturille Tuula Salomaalle (1940-2022) ja hänen elämäntyölleen, jota kunnioittavat runoillaan Pirkko Härkönen, Lea Halonen ja Mauri Laakkonen runollaan Surua minä ikkunaasi soitan:Suruani minä ikkunaasi soitantuuditan lintupuun kevyitä oksiakaiken kauniin muistaa koitankun tulvii kevät orvokin kukkiaKäyn hiljaa tietäni, mietinajatusten liuku kuljettaa poissinisen vaaran rinnettä pitkin missä kauas katsella vois
Runoja kalajokilaakson murteella on neljäs Alavieskan Taluksen puhekieltä tavoittelevista teoksistani. Kirjan murrekieliasuun saattamisessa on avustanut alavieskalainen Pirkko Isokääntä, joka korostaa että saman kunnankin alueella paikalliset sanonnat voivat osin poiketa toisistaan.Kirjan aihepiirit liikkuvat arjen tapahtumissa ja usein myös vanhoja asioita ja tilanteita muistellen.
Runot ovat kirjallisuuden laji, jossa lyhytsanaisesti sanotaan paljon ja merkityksellisesti. Kun aloitin runojen kirjoittamisen syksyllä 2014, en arvannut millaisen sanojen tsunamin se toisi mukanaan. Tämän Yhdessä kohdassa elämää teoksen runot on valinnut hyvinkääläinen ystäväni ja vuosien takainen naapurini Kirsti Cille Jokiaho vuoden 2022 tuotannosta, kahlaamalla läpi runsaat 300 runoa, josta hänelle lämpimät kiitokset.
Taivaassa on reikä on riittävän monimielinen ilmaisu kuvaamaan runoja, jotka on kirjoitettu kokemuksen virrassa uiden, lempeästi ymmärtäen oma paikkansa ja aikansa.
Murrerunoissa hersytellään paikallisilla sanoilla tavallisista arjen asioista ja havainnoista. Kirija kokuaa lapsuuvven ympäristön elämyksiä rattorista kahaviin ja kahtoo vanahenevan miehen vinkkelistä kaikenlaista menua kyliltä kartanoille ja kamareihin. Joskus akkunaluukut auki. Mehtä on tärkiäsä roolisa ja keskellä peltua on kiva seisua. Kirijan lopusa on kaksi novellia, jokka on julukastu vuosina 2017 ja 2018 paikallisesa Lionsien joululehesä.
Runoissa käsitellään elämän eri ilmiöitä lempeän huumoristisesti ja osin itseironisesti terävän yhteiskunnallisen tarkkailijan otteella. Runoilija tekee Elämä-sanan kautta tilaa ympäröivään maailmaan ajatuksilleen ja sanojen vapaalle virralle.Teos on omistettu syöpää sairastaville ja edesmenneille ystäville.
Prenumerera på vårt nyhetsbrev för att få fantastiska erbjudanden och inspiration för din nästa läsning.
Genom att registrera dig accepterar du vår personuppgiftspolicy.
